(Säv. & san. Reino Helismaa) On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies Hän viheltelee kulkeissaan Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties On musta kissa seuranaan Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää Hän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies Hän viheltelee kulkeissaan Tienlaida**a hän näkee mökin pienen, aution Ja ovi sen on raollaan Se turvapaikkaa tietää, siinä kylmänsuoja on Ja reissumies on iloissaan Hän kissaansakin kutsuu: "Mihin mirri häipyi, hei?" Mut poissaolo kissan häntä kauan vaivaa ei On oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää On liedessä, voi ihme, pari hiiltä hehkuvaa Hän takan ääreen hapuilee Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun edes puhaltaa Se sinälläänkin riittänee Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään Ja jokin kaunis muisto lämmittää kai sydäntään Niin tuli aamu, arjen koura utulinnan kaas On reissumiehen kylmä taas On päällä kylmän tuhan kissa yötään viettänyt Ja kiilusilmät hehkun loi Sen minkä luuli hiillokseksi, kissa onkin nyt Kun aamu valon tupaan toi Mut reissumies ei moista jouda ajattelemaan Vaan vihellellen tielle työntyy kissa mukanaan Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties On taipaleella reissumies