On kuolevaisuuttansa sietää vaikee ihmisen Kuin hullu silti tahtois tietää hetken viimeisen Vaik ystävien kanssa asiasta vitsailen, niin siihen ajatukseen silti oikein totu en Eihän meistä kukaan saa täältä mitään mukaan Mutta toivon, että jälkeen ees pystyn jättämään lapsilleni silmät, joilla näkee pimeään Ja onnelliset muistot, jotka kantaa eteenpin, ja jos vielä rakkaudella joku joskus kuiskais nimeään Nää vuodet vuorollansa suistaa maahan jokaisen Niin kauan kun sut joku muistaa olet ikuinen Voit suunnitella etukäteen matkat useimmat, mut suunnittelematta kerran yksin nukahdat Eihän meistä kukaan saa täältä mitään mukaan Mutta toivon... Eihän meistä kukaan saa täältä mitään mukaan Rakastan ja joka solullani elän nyt, etten ihan turhaan elänyt Mutta toivon..