Olen ohittanut kukkulan ja radan penkereen Sen kohdan, jossa loppui leikit lapsuuden Nuoruus on pullo pakkasella, kuumaa humalaa Hioutuen, kipunoiden Olen matkalla sun luoksesi, kun perille mä tuun Pyydän, riisu takkini pois varoen Minä olen luojan veistos, mutta keskeneräinen Hioutuen, kipunoiden Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen Olen rakastanut elämää, sen tuulen huminaa Syli auki juossut vastaan sitä ahmien Syöksynyt sen virtaan, halveksien kuolemaa Hioutuen, kipunoiden Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen Olen kiristänyt lankaa syntymästä kuolemaan Olen piiloutunut perkelettä, vuoroin jumalaa Ota minut vastaan, ota minut nyt Hioutuen, kipunoiden Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen