Kehdossaan hedelmä haureuden On emonsa vierellä valittaen Kuin ruusu kuihtuva lakastuen Taipuen painosta katumuksen Sai elonsa evääksi tahritun maineen Ja seurakseen kurjuuden Syntynyt maailman pilkattavaksi, Piiaksi vauraiden Synnistä siitetty kirottu lapsi Vain äpärän merkin taakakseen saa Ei suvusta poloisen pelastajaksi Ei nimeään kantaa saa! Kehtoa hiljalleen keinuttaen Nukuttaa syyttömän imeväisen Kurjuuden keskellä piehtaroiden Kuuntelee tuhinaa pienokaisen Synnistä siitetty kirottu lapsi Vain äpärän merkin taakakseen saa Ei emosta poloisen pelastajaksi, Sen aavistaa Lapsensa kehdosta pois nostaen Kauneimpaan huopaansa kapaloiden Itkien rannalle laahustaen Lammelle luovuttaa jälkeläisen Vain tyhjänä keinuva punainen kehto, Pienestä lapsesta muistuttaa Lie unohdus ainoa elonsa ehto, Kun vastuuta muut ei jaa!