Megalomaanista, Teuvo Lomanista, ulostuloaukosta ryömin, aavistan pahaa. Saavista sataa rahaa ja saa meiät kuhisemaan yhteen kasaan. Kovan pohja**a littanana, ihan eri suhteessa mittajana. Ku mul on vaan sana ja hyönteisen huuto. Missä ne muut on, ku oon rusahtamas? Moro Henkka, moro Tommi. Lasipurkkiin vaihtuu kloroformi. Orvon onni, ikkunan takana Kodin Kuvalehdessä soronooni. Kirveeni käteiseen kuivaan, syvälle sontaan uimaan. Roskista leipää, minä palaan reikään ja se saa mut rauhoittuimaan. En kaipaa tuuditusta, tää kaikki loppuu aikanaan. Kengänpohjaa kaivataan. Oon vaan torakka. Savu suussa suunnistusta, ollaan mitä syödään, paskaa vaan. Kengänpohjaa kaivataan. Oon vaan torakka. Alalaidalta kaikkia katon, reunalta maton. Niin uskomaton tää pienoinen nurkkani on. Etin ruokaa ku perhe huutaa. Ne pois haluaa muuttaa. Siinä uskossa elää, et naapurissa ois paremmat eväät. Mitä vittuu me tehään? Kaikki levällään tääl, luut kerätään päält. Salaa haaveilen, et kärpäsenä jonain aamuna herään. Ikä alkaa painaa, viikko vielä ni mä oon jo vainaa. En osaa parempaa kaipaa. Tunteilleni tunnelin mä kaivan. Häpeen mun ulkokuorta. Ei ne torakkaan luota. Mä dokaisin itteni hengilt, antakaa kädet millä voi juoda. Tai millä kirjotan wraitin. Olema**aolon kaa painin. Haluun elää aina, jos saisin. Kohosi varjo, logona Nike. En kaipaa tuuditusta, tää kaikki loppuu aikanaan. Kengänpohjaa kaivataan. Oon vaan torakka. Savu suussa suunnistusta, ollaan mitä syödään, paskaa vaan. Kengänpohjaa kaivataan. Oon vaan torakka. Olin täällä jo ennen sua, oon täällä sun jälkeen. Ei pysty, ihminen pysty muuta ku olemaan paskantärkee. On veri niin hyytymätön, kaikkeen tyytymätön. Mitä sit tehään, ku jonain aamuna minuna heräät? Torakka!