Vedän ranteet auki ja nautin, kaikki on pian taas ohi. Tää elämä on tappava tauti, sitä vastaan mä sodin. Tääl kaikes on kestämistä, tää on jatkuvaa hyvän olon etsimistä. Levoton mieli ei tunnu missään kun koittaa väkisin löytää itsensä. Hapoilla????, tapoja muutama. Ei hallut taas suuntaa anna. Mieli kuun kamaralla, suudelma kuolemakaan mulle vapauden antaa. Jos en tekisi tätä, en elämää ehtisi nähä, mä pyydän vaan vähän. Jos en tekisi tätä, en elämää ehtisi nähä, mä pyydän vaan vähän. Mieli on vinossa, ku raamatut pinossa. Pieruja aivojen, portaat lyijysten ilmalaivojen. Ja minne ne viekään? Ei tiedetä vielkään. Ei oo kukaan palannu sieltä, vittu elä sitä elämää. Ei tarvi suoriutua, voit myös riutua. Ei täydy veroja maksaa, jos istua jaksaa. Ei pidä persettä nuolla, voi sitä paskaa vuolla. Pakko ei oo kuolla, sen ku elät sitä elämää. Jos en tekisi tätä, en elämää ehtisi nähä, mä pyydän vaan vähän. Jos en tekisi tätä, en elämää ehtisi nähä, mä pyydän vaan vähän. Irvistää, mustia läikkiä silmissään. Terve ku SARS:si, tanssi pultsaritanssi. Kattoo ku navettaa, ku naiset räppärii hapettaa. Ja jurrissa jollotti, et on elämä ku Jackson Pollocki. Eka vekara hies, kappaleiks revitty mies. Keisarileikkaa ittes, jos parempi sitte Sukella matalaan veteen, ku elämä takana menee. Jos en tekisi tätä, en elämää ehtisi nähä, mä pyydän vaan vähän.