Radiopuhelimet - Tulva lyrics

Paitsi että salasi toiselta totuuden ihminen sotkeutui valheensa verkkoon ja tuli aika jolloin edes vahingossa ei enää pystynyt hyvän tekoon jos joku vielä löysi viisasten kiven hänet siihen pultattiin ja kivitettiin pikkusielut heittivät suurimmat kivet ja manasivat uhrinsa helvettiin jumalten henki liikkui vetten päällä ja sukelteli välillä syvyyteen missä miljoonakalat parveilivat miljoonat silmäparit tuijottivat ihmeeseen sammakot pyrkivät kuivalle maalle ne ennakoivat tulvan pahenevan isot kantoivat pienemmät selässään ei ihminen tajunnut niiden pakenevan pintaväreet kasvoivat vaahtopäiksi vaahtopäät hyökyaalloiksi pyörteet meren pohjasta nousivat suureksi tuuleksi joka kantoi suuret järkäleetkin ja viskoi ne mihin tahtoi pyörivät pilvet varjosivat maan niistä seitsemän vuotta satoi pieni oli ihminen silloin niin kuin on aina ollut ja suuri parkunsa ja typeryys hukkui myrskyn silmään sillä aika on valtameri ja ihmiskunta kyynel siinä