Pyhimys - Vähän hullumpi... lyrics

I'm crazy about that stuff Joka kaljan jälkeen mun pää sekoo, En tarkota kännii, vaan pidempikestost tehoo. Se on kun jotain hormoonihoitoo, En ikin palaa takas siihen todellisee oloon. Puolet mun aistimist tunteist on vainoharhaa, Varmaan, tai en oo kyl aivan varma. Ne harvat, jotka koittaa mun vaivoi arvaa, Ja auttaa, ajan pois, ku avun sain jo parhaan. Mulle millää muul ei oo välii, enää mikää ei nappaa. Oon kun Saddam, koko ajan halu vaan tappaa. Esim. Stadis saatan vaa jonkun kanan kamppaa, Ku se kävelee edes ja mun jalka kramppaa. Susi sisäl, vaik näät vaan lampaan. En ota silmää silmäst, otan hiuksest hampaan. Hengitän tyynesti, mut sydän pamppaa; Pam, pam, pam, pam, pam, pam! refrain: Mä (mä) oon koko ajan vähän (vähän) mm, hullumpi. Ja mä (mä) oon joka päivä vähän (vähän) I'm crazy about that stuff Mä (mä) oon koko ajan vähän (vähän) mm, hullumpi. Ja mä (mä) oon joka päivä vähän (vähän) hullumpi. Vääjäämättä askel askeleelta punchaan, Tyyli vaan katoo, mä oon (...) avantgarde. Vuoden pääst räppään kai Veda mantraa. Teen studiolle temppelin, jos Leena antaa. Leikkaan mun nenää irti niinkun Van Gogh. Vedät valtasankoo, pidä kaapis luurankoo. Elän taiteilijelämää ku Ismo Alanko, Saanko luvan neiti, tanssitaanko Hesperias tangoo? Oon suuren osan päivästä sängyn alla, koska siel on mun stash. Koska ulkon mua pelottaa, siks lukkiudun sisään. Viina masentaa, ja sillon palaa, Mut se pelottaa mua, ja mun on pakko dokaa lisää. Keskiluokan pentu on nyt whitetrash, Enkä millään haluis pettää mun äitii ja isää, Siks mul on mun pennit, ja niil on niiden cash. Mä en tarvii niiden apuu, vaik oon miten (...). refrain Mä oon sairas, kirjotin paperille syksyl, Revin paperin kevääl, ku tilanne vähän kypsy. Mä kirjotin uuden lapun, nyt oon sairas todenteol. Kesäl vastasin, et sä et nää eroo terveel ja seol. Joka aamu oon vaan hullumpi, ku edellis yönä, Kysy kenelt vaan, tosin ei ne sitä myönnä. Tätä on viel enemmän edespäin, en voi estää hulluu vyöllä, Vaik oon nytkin kynä kädes, viel en nenään sitä työnnä. Joka päivä palaa pois pala mun kallist aivokudost, Vaik se palaakin pois salaa, en voi tuntemat tulosta. Samal ku mä alan olla lähellä kaaosta, Ni tavallaan oon järjis, mut en tarpeeks järjis kostaa. Me ollaan vihasii kaik**e, minä, lätkä ja Heni. Siin on mun kaverit, oon siis paljo itekseni. Eikä se millään tavalla ainakaan paranna mun kuosii, Et mul on aikaa jälel viikkojen sijast vuosii. refrain I'm crazy about that stuff