Popeda - Minä, sinä ja Mannerheim lyrics

Marskin kuvan seinältä pudotit Kun sä oven kiinni lähtiessäs paiskasit. Ja mua nauratti se niin, Kun mä luulin että sä vaan tinttailit Kun sua yöksi kuulunut ei Ja muuttoauto irtaimes pois vei Liian myöhään sen tajusin Ja mukanas niin paljon menetin. Ja taas kun meikäläinen Kotia kohti tallustaa Ja siellä kylmä ja saastainen kämppä Mua pimeenä odottaa. On pakko tunnustaa, Vanhat muistot masentaa, Sua kaipaan enemmän Kuin mitään muuta! Sua kaipaan, ootan toista tilaisuutta Mä en pääse susta irti Vaikka itseni henkihieveriin dokaisin Maanantai lujaa potkaisee, Kun meikä latinaa pöntölle korisee. Vain toiletin seinät näkee, Kun bailaaja horkkaansa tärisee, Tää päivä jää rokuliin, En raahaudu sinne vaikka ammuttaisiin! Puhelimen seinästä repäisen Ja korjaussarjan korkkailen! Jotenkin vaan elämä ajautuu Koko ajan kauemmas Ilman sua mä en tosiaan pärjää Ilman sua oon kuin puolikas Elämän äänetön osakas. Sua kaipaan! Se on totuus ikuinen Että nää baarit ei lohduta tiedän sen, Mut mitä muuta mä tekisin, Aseman katoltako pommilla hyppäisin? Tähän touhuun on saatava potkua, Pakkohan elämän on jatkua! Mut millä pääni nostaisin, Kun selkärankani mennessäs murskasit! Ja nykyään ainoat jotka ovikelloa pimputtaa On ulosottomies ja pari sitkeetä jehovaa! Ne mut tahtoo pelastaa! Sua kaipaan