Jo valo päivän, horisonttiin painunut on Sininen hetki valtaa huoneen Kajastus hento kasvoillasi viivähtää Ennen kuin verhon sä suljet Kaksin jäämme pimeään Hiljaisuutta rikkomaan Aloita ei kumpikaan Sanat solmuina suuhun jää Osaisinpa selittää Sua vaikka tarvitsen Katsettasi pakenen kuin liekkiä polttavaa Mut levottomaksi saat Luotasi lähtis en kuitenkaan Aavistus aamun Takaa ruudun kurkistaa Pakenen vielä alle peiton Uudelleen uneen vajoan Sut siellä nään Hämärän huoneen ja varjot jotka jäävät elämään Hiljaisuutta rikkomaan Aloita ei kumpikaan Sanat solmuina suuhun jää Osaisinpa selittää Sua vaikka tarvitsen Katsettasi pakenen kuin liekkiä polttavaa Mut levottomaksi saat Luotasi lähtis en kuitenkaan Hiljaisuutta rikkomaan Aloita ei kumpikaan Sanat solmuina suuhun jää Osaisinpa selittää Sua vaikka tarvitsen Katsettasi pakenen kuin liekkiä polttavaa Mut levottomaksi saat Luotasi lähtis en kuitenkaan