Ovat siinä kuin kaksi marjaa Jumala ja saatana Katselevat likaista karjaa Joka juoksee vauhkona Vääntävät kättä kumpi saa Meidät unohtaa Kesken matkaa luovuttaa Lapset hukuttaa On surun taakka raskas kantaa Suru lämmin ja ajaton Ei aika haavoja voi parantaa On aika itsekin lohduton Kelmeän valon kuutamo antaa Yksin pimeässä kulkevalle En kai syntynyt joukkoon tuohon Karjalaumaan katseen alle Talvisen tien kuolema kulkee Kylmin käsin lapset hukuttaa Haudalla hymyilevät kaverukset Toisiaan selkään taputtaa