Minä olen ensilumi Paino hartioilla puun Peitto uneen vaipuville Valo synkän marraskuun Riisut ylpeytesi edessä minun Ja turvaudut minuun kuin jumalaan Katsot ylös yli surun mutta Taivas on lohduton Sinä itket Sinä ...vain itket Hitaasti kun minä sinua raiskaan Käteni kylmät kosketukseni jäätä on Silti sulan pinnalle vartalon Minä olen jäinen virta Portti olen tuonelaan Surusi jos jätän tänne Yötuuli vie sen mukanaan Taas muistot vaanii, muistot vaanii Ikkunan takaa tuijottaa Aamuaurinko kohmein sormin, kylmin silmin Ruutuun koputtaa Ja mä istun kanssa valonsäteen En jaksa odottaa huomisen tuomaa kaunista Kaunista kuolemaa Minä katson kaukaisuuteen Näkemättä tulevaa Minä elän eilisessä Elän sinun kuolemaa On kylmä yksin aamuyö Unet tämän hetken läpi eivät kanna Minne meen Kun ikuisuuden kasvot nään En usko jaksavani pidempään Mä tuskin elän huomiseen On kylmä yksin aamuyö... Minä olin ensilumi Sinä olit maa Antaisin mitä vaan Jotta sieluni rauhan saa