Moonsorrow - Jumalten Kaupunki / Tuhatvuotinen Perinto lyrics

[alkusoitto] Tuhannen vuotta olemme kulkeneet eksyksiss?, etsien kadotettua kansaamme, ja katso! edess?mme avautuu tie jumalten kaupunkiin. [JUMALTEN KAUPUNKI] Tuon laakson pohjalla taivaiden tornien ymp?r?im?n?. Joet vilkkaat riste?v?t aikaa ammoista kuljettaen. Saattue pys?htyy l?mpim??n sateeseen. Jossain kaukaisuudessa pronssitorvi soi - kuunnelkaa! Tie aukenee laaksoon, vedet ain' virtaa alasp?in. Ikuisuuteen aika vie, kultaiseen taloon jumalten. Ukkonen valaisee sein?m?t vuorten jylhien. Vesi rummuttaa kattoa mets?n sen kansaa raviten. Tuhannen vuotta kulunut kai on siit? kun t??lt? l?hdimme. Vihdoin olemme kotona kaupungissa ikuisten. Tie aukenee laaksoon, vedet ain' virtaa alasp?in. Ikuisuuteen aika vie, kultaiseen taloon jumalten. Puisen p?yd?n ??rell? esi-is?t juhlivat. Sirpaleissa rikotun lumouksen jalat veress? tanssien. Vesi kadonneen j?rvensel?n i?isyydess? lep??. Heikko pinta peilityyni v?reilee vain kosketuksesta ihmisen. Tuhannen vuotta ja veljet toisensa pett?v?t. Niin jumalten kaupungin kauneus edess?mme katoaa. [English translation:] [LEGACY OF A THOUSAND YEARS] [prelude] For a thousand years we have wandered, seeking for our forsaken people, and lo! before us is the path to the city of the gods. [CITY OF THE GODS] At the bottom of that valley surrounded by heavenly towers. There cross two brisk rivers carrying long gone time. Here the company will stop, resting in the warmth of rain. Somewhere far, far away sounds a bronzen horn - hearken! Path leads to a valley, waters running downwards. To eternity our time shall lead us, to the golden house of the gods. At the flash of lightning the dreary mountains unveil. Water pounds the green vault, nourishing the woodland folk. A thousand years may have pa**ed from the moment we left our home. At last have we returned to the city of the eternal. Path leads to a valley, waters running downwards. To eternity our time shall lead us, to the golden house of the gods. Our forefathers, they feast around a wooden table. In the fragments of a broken spell they dance with blooded feet. The open, forsaken lake is sleeping in forever. The frail unrippled breaks only at the touch of man. A thousand years for a brother to betray brother. And the beauty of the city of the gods will vanish before our eyes.