Laveerre - Kuolemanlintu lyrics

Published

0 179 0

Laveerre - Kuolemanlintu lyrics

Kun hylkäät valon ja siirryt kuoleman pimeyteen. Täl hetkel oon rauhattoman olonen Koska unes näin eturauhattoman olennon Se näytti mulle parin milleniumin takaa vision Sotilaasta, joka kuulemma mun esi-isi on Sotisovas seiso, rintapanssari kiilsi Elämäntyökseen goottien kurkkui auki viilsi Caesarin armeijas, Rooman sotilas Tekee vihollisest ilmasen koomapotilaan Voitti tilan Milanossa, jossa venaa lapset, vaimo Mutta vihollisten tappaminen tarkotus ainoo Elämässä tässä lyhyessä väkivaltaisessa Samankaltaisessa mitä villipetoeläimellä Kauan pillii vihellä, ei henki pihise Tietää sen itse, ei se silti mitään merkitse Että kuolema voi olla millon vaan edessä Silti Caesarin puolesta taistelee veressä Eikä kellään mitään tietoo vielä Pax Romanast Kaikki pelkkää kivunsietoo naama kovana Ei rauhanaikaa, ainakaan vähään aikaan Saavut tähän paikkaan, kaikkii menetyksii paikkaa Joten mitä tapahtuu, ku kuolema on ovella Ku huhujen mukaan se kuolema on ovela Kulkema**a vaeltaa, kuulemaansa soveltaa Vanhat ennustukset sulle uutena se ojentaa Uutterasti kovertaa, testaa kestävyyttäs Takan ajatukset kierot hieroo ystävyyttä Uskoo suhun syyttä ja toivoo samaa takasin Ja jos niin teit, Pandoran lippaan avasit Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus Mä en kanna asetta, vaan mä kannan Raamattuu Koska siihen on kaikki salaisuudet haudattu Ja piilotettu tietämättömiltä mieliltä Välttämättömänä käännettynä muinaisilta kieliltä Kaikki spirituaalisista houreista Ja korkeintaan se on virtuaalisista humanoideista Oireista, ihmisen mielen syövereissä Niin vankikarkureissa, kuin pyöveleissä Välissä elämän ja kuoleman me tasapainotellaan Ja kun vihahetki koittaa nii siitä otellaan Rauha**a ootellaan, leikitään todella Ja totuudella sua varten keksityllä uudella Jota aivan turhaan etsit huudeilta ja kulmilta Sen tajuu vast kun vikan kerran silmät ummistaa Sä oot mitä elät, mitä pelkäät, mitä vastaat kun kysytään Ja hyydytään, kun taakka on raskas Kun kuoppaa jonka toiselle kaivoit on vastas Kauheil vaivoil ja nyt ite ryvet paskas Ja se on ihan sama ootko ylpee vai häpeeks Vastaus on kuitenkin ylämäkee, alamäkee Ja aina on joku joka loppujen lopuks lävitses näkee Kun hylkäät valon ja siirryt kuoleman pimeyteen. Kun hylkäät valon ja siirryt kuoleman pimeyteen. Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus Se voi olla salama.