Laveerre - Lés Miserables lyrics

Published

0 96 0

Laveerre - Lés Miserables lyrics

Tää maailma on kylmä paikka ja mitä kaikkee me pidetäänkää itsestään selvänä. Mikä vittu mus on!!! Ku tuoret lihaa himoitsen ku pappi lasta, olin orpo, ku täytin kuus, karkasin Pappilasta. Aloin nähä valveunii Hunni Attilasta, kuljin Rastila**a jossa kytät hakkas tummii ratsia**a. Kuuluin kastiin paskaan, mäet edes nousi, laski vastaa. Elämä ei minkää arvonen taikka saati paska. Haaveilin maatilasta, työnteosta karsina**a, betoniviidakossa elämästä rauhaa vaativasta. Välivalta takaraivos, oikeudessa raati vastas ja mun vastalauseet kaiku käytävillä vankila**a. Teini-iässä jengin mieli oli vagina**a, rikosten tietä kävellessä piti naiset kaikki pa**aa ja intin harmais, ase kädes, kaasumaski natsas. Matka johti Bosniaa, aseistettui lapsii vastas. Joita piti päivisin peltojen halki jahtaa, yöllä sängyn vieres kelpasin haltijasta. Valta elämäst, vastuuta kantamatta. Olin helvetin sotilas, suoraa saatanasta. Ei aavistustakaa voimien määrästä, ei ollu kykyy erottaa oikeeta väärästä. Arvottomii oli elämät jotka riistin, ei myötätuntoo perheille jotka haudoil itki. Ja nyt asun Karkkila**a, elätän mä vaimoo, lasta, enkä pysty estää menneisyyden haamui vainoomasta. Se mitä ennen tein on nyt sala**a kaikilt, enkä pysty sitä selittää, sairasta kaikki. Sairastin kai sit tautii pahempaa ku AIDSi. Väkivallan ruumiillistuma silt istumalt ku joku ärsytti, se oli sodas mun kanssa ja tää asia saa mennä hautaan mun kanssa. Mä seuraan päivittäin miten maailma on menny eteenpäin ja mä istun himas, seuraan kaikkee vierestä. Skidist asti ollu fiilist et mä en kuulu joukkoon ja pikkuhiljaa totuin ajatuksee et oon outo. Verrattuna kaikkii ihmisii mun elämässä ja totuin siihen etten kunnioita ketään. Mun elämä aina pikkupojast isoks mieheks, on ollut synkkä, pitkä ja kivinen. 2003 elämäs sain uuden käänteen, ku kaikki muut katos, tuli mukaan kovat lääkkeet ja sen jälkeen aloin hymyilemää uusiks ja vihaamisest tuli kauan kaivattu duuni. Mun päivät ei vaihdu vaan ne jatkuu. Mun on pakko päästä taivaaseen, ku elän tulen kaktust täs helvetis ja mä tapoin mun enkelit. Ne muistutti mua kaikest mitä mä menetin. Mä mielummi oon yksin pimeimmäs luolas, ku pilaisin kaiken olemalla teidän luona. Nuora kaulan ympärillä kiristyy, tää hetki pysähtyy ja mun silmät kivettyy. Äiti, älä tuo kukkia mun haudalle, koska kun mä lähdin täält, mä lähdin tappaa ja nauraen. Olin se heikko joka piti vihan aina sisällä. Nälkänen lapsi, joutu varastaa aina isältä. Joulu oli mulle sama ku muille arki ja muiden arki oli mulle helvetti ainaki. Tuntu hyvin usein ettei kukaan musta piittää, en ees ollu ruma mut ei kukaan muija tsiigaa. Mitä helvettiä luulet et mun päässä liikkuu? Mummola**a 4-vuotiaana oli kiva keinus kiikkuu. Se oli mun ainoo onnellinen hetki, mut kun mummo delas, alko helvetillinen retki. Faija dokas koko perinnön ja munkin tilin tyhjäks, ryssi luottotiedot, paskan ties koko tienoo. Kiinnitti kämpän, pisti fyrkat ämmään hienoon, joka yks päivä katos eikä faijal ollu mitää tietoo. Kostoks täst mun kaulan ympäri kietoo kätensä, se päätti ja ennen viimest hengenvetoo, mä päätin et nyt taistellaa takas, katotaa kuka seisoo, kuka makaa. Mä jäin pystyyn ja vartin pääst kytät tuli. Huokasin jo helpotuksest mut ne pitikin faijan puolii. Putka**a vitutus oli sanoinkuvaamaton, mut faija delas, tää keissi avoin silti avaamaton. Se kusipää joi sit vihdoin ittensä hengilt, olin päättäny etten tuu päätyy niihin kenkiin. Mut en periny muuta ku vitunmoiset velat, ei auttanu konkurssi tai mitkää vitun kelat. Ku ei ne ollu pankeille vaan natseille, jotka aina löys mut ja hakkas mut. Pieksi elävän paskan musta nyrkkiraudoil, niitten käsist jengi lähtee ettii hautoi. Sain vihdoin maksettuu, mut se maksoi oikeen silmän, kelaa mun tilannet, mitä ees tekisin sillä. En mitää!