Kymppilinja - Kaupunkilapset lyrics

Mä nään sen kaiken, istun metrossa hiljaa Pikkulapset juoksee vaunun päästä päähän kilpaa Vilpitön riemu, jota harvoin näkee muissa Leikki jatkuu latvaan asti, oksat kasvaa puissa Murrosikäset vaununperällä kiroillaan Kuori niin pirun kova, mut sisin häpee vaan vikojaan Leijonat taula**a, keski-ikäsii sikoja Juoppojen tylyt kommentit saa vanhuksetkin hikoomaan Sörkän kohalt pari nistiä saapuu, toinen turvautuu tolppiin Ja toinen turvalleen kaatuu. Vanhempi nainen huutaa "Ylistäkää Jeesusta!" Joku vastaa "Vitut, kirkko vikat sentit vie sulta." Nuori maahanmuuttaja istuutuu vierustaan kaivaa taskusta osotteen, sijaintia tiedustaa Tunneli loppuu, ja vauhti hiljenee Nousen ylös, kun pimeydestä pysäkki ilmenee Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä Niin kaunista, niin kaunista Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä Aurinkomme nousee pitkänsillan ranna**a Torit herää henkiin, mul on koko stadi vasta**a Jokaiset puut, puskat ja pensaat, talot, seinät, Valot, köyhät ja kersat, Sporat, metrikset, kellon alta mantalle, Kluuvista kamppiin ja Mannerheimin patsaalle. Helsinki, nimi pelkästään muusana Kosketa mun taivasta, rakkaus meil on suuntana Kesäyönä himaan kävellessä näkee kaiken, tän kauneuden, tunnelman ja katukuva-taiteen Hienosto perheen sekaan huittien ja hatsien Täs on sulle pala totuut kaupunkilapsien Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä Niin kaunista, niin kaunista Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä Keskellä tätä kaupunkii pelleilin nuorena vuosii Mä huusin aamuin näille kaduille "Hyvää huomenta Suomi!" Ilman huolii löysin alkuni askelman, mä synnyin kaupunkiin ja elän kaupunkilapsena. Kaupunkimaisemat muistuttaa niist hetkistä pihoil, oli leikkii ja iloo, nyt ne elää teksteinä pihois Pitäis kai viel huudella kaduille aamusin, nyt otat polkupyöräs ja poljet vittuun tästä kaupungist. Nykyään ei tajuu mihin on kykenevä aamuruuhkas säkin oot valmis heittämään pyyhkeen kehään. Mut eipä seinät ympärillä käy ahdistaa stadissa. Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä Niin kaunista, niin kaunista Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä Ullanlinnan vanhat kotikulmat ei hävii mielestä ajan kaa Muistan kaikki kasvot naapureista lehdenjakajaan Jäi seittemän vuoden jälet sinne näistä kengistä Asun vieläki stadis, mut se siitä sporanpenkistä Jäi taakse ne rakkaat talot ja porttikongit, sporapysäkit, isot kirkot ja tornit. Nää talot maalaa muistoja seinämiin mikään ei peitä niit, mihinkään ne ei hävii Autoi, dösii, raitiovaunuja, Ihmisii, eläimii, itkuja, naurua Sopivan vilkasta ja tapaturma altista Stadissa, oma koti kullan kallis. Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä Niin kaunista, niin kaunista Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä