Se jäi yksin sateeseen, huomas matkan päättyneen Ei enää tarvii todistaa totuutta niin tappavaa Kun kaverit kääntää selkänsä, ei muuta ole jäljellä Kun kaksi vaihtoehtoa, joko jatkaa tai kaatua Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei vahinko sua saalista koskaan kello kaula**a Se, joka hyvää tarkoittaa, saa maistaa, tuntee kuolemaa Sun meikkisi on levinneet, tunteet tyhjiks palaneet Asfalttia maistaa saa, se joka jää tuleen makaamaan Eikä pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Eikä pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo