Kuusumun Profeetta - Syysaika lyrics

Lammen kiville istuivat aatoksissaan Syksy ja Aika sanaillen vastatusten Syksy Ajalta kysyi: "Missä määränpääs on Milloin ties on haara**a risteyksen Miksi rientäen kierrät kesän syksyksi Talven vuodatat puroihin kevään Annat oksani ravistaa lehtensä pois Lumen oksilleni sataa aina kun herään?" Aika Syksyä kuunteli, tuulevaa, hyistä Joka osaansa murheissaan huokaa Syksy tahtoo tulla ois taakkaansa vailla Pyrähtää häkistään vapauksien mailla Mikset unestas nauti, Aika moitti ja masens' Minun käytävä on taasen kaiken aikaa Ajan kohtalo olla on valveilla aina Unetta matkansa päämäärä toteuttaa Lasinukke lammen kiville saapui Kummasteli synkkää Syksyä ja Aikaa "Miksi murhetta, ystäväni, kannatte siitä Mikä osa osanne on, mitä kukin aikaan? Elämä on kaunis ain' toisinaan Toisinaan kaunis taas rumaksi muuttuu Mutta älkää te murhetta, ystäväni, kantako siitä Mikä ei murheista muutu vaan huokauksiin hukkuu" Syksy allapäin kertoi lasinukelle siitä Ettei koskaan tapaisi Kevättä, Talvea, ei Kesää Hänen veljiä, vuodenaikoja, heitä ja noita Jotka uinuvat aina kun hän itse herää Sanoi lasinukke: "Älä tuhlaa hetkeäs toivoa toista Mihin et koskaan kokea yllä Elä se mikä elääkses jätetty on Naura siitä mistä ilo sun herää" Syksy ravisti lehtensä kellastuneet Oksien sormet hän paljaiksi riisui Aika matkaansa jatkoi lammen jäätyneen yllä Jätti lasinuken hankeen särkyneenä Aika valveilla kiertää viel' kierrostaan Kiertää kun talvi kevään sateiksi taittuu Se on saanu jätettyä Ajalle kannettavakseen Se ainiaan kiertää, vain meidän muistolle haihtuu