Kumikameli - Irstailija lyrics

omatunto nostaa jälleen rumaa päätään sarvekasta ilkeästi irvistellen laukoo mantraa turruttavaa synti ja häpeä, turhaan etsit läpeä jonne voisit ryömiä, itseäsi säälimään synti ja häpeä, turhaan etsit läpeä jonne voisit ryömiä, itseäsi säälimään sormettomin kynsin raapii pintaa kovaa teräksistä aikaan saa vain hieman epämiellyttävää kutinaa kärpäslätkän luisen kovan rustottuneen ojennat ja rutinoiduin ottein rusennat tuon torakan