kalastan vesissä jonka kalatkin jo jättää harhailen metsissä joissei kasva mitään vierailen taloissa joissei asu enää ketään yksinäinen kärpäsparka etsii seittiä himmenneet jo ovat valot tien vierillä hiljenneet jo hälyäänet eetterissä lumisateestakin jäivät raidat mustemmat en radiosta löydä valkeata kohinaa pahoin haalistuneet ovat sanat kirjojen lukematta jäivät kaikki jälkiviisaudet pysähtyneet kädet mikki hiiri -kellojen kohottavat keskisormet hiiltyneet käteen vetäjän, ei jäänyt päätäkään päässä tunnelin vain lisää pimeää