Puiden rankojen katveessa kulkee helvetin pitkä, kapea tie suora tie, joka on keltaisten lehtien peitossa Sen varrella katselen lintuja, jotka vievät osan minua taivaalle noustessaan, lentäessään sinne minne en pääse milloinkaan Olen työn raskaan raataja, olen yksinpuhuva kannan kirkkomaan multaa taskuissani, pimeyttä harteillani Ei pääse vaivainen sieluni ikuisen kylmän kynsistä, ei pääse vaivainen sieluni ikuisen jään kourista Yön sylissä, talvikylissä taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan, jähmettyy pimeän pidoissa yö pitkittyy Kaukana siintää portti jylhänä, yksinäisenä myrskyjen piiskaama, ruosteinen, yön kylmän takoma Portin takana puiden latvat kylpevät auringossa, jäät ajautuvat rantaan, joki virtaa vapaana