Lähdinpä vain katsomaan lujaa luontoani, sakeaa vertani, kauas yötaivaan taa meriin rannattomiin Aamua täällä odotan kuun tomua satelee taivaalta harteilleni Kuka sitä päälleni kylvää; pahoja ajatuksia? Nauraa, nauraa Perkele itkussa! Laulaa, sen pilkkakirveet itkussa! Seinästä seinään kuljen kauan, ihmiselon verran välissä ikkuna, josta katselen ihmisten iloista elämää