Jossain kaukana tähtiä taottiin Kauniiseen lippuumme Pieni työläinen maasta nyt katselee Kuinka sieltä tippuu ne Herrojen pihdeissä, sorvin ääressä On ikuinen kaipuu Nähdä kuinka johtajilta selkärangat taipuu Kerto: Syöt kaiken, syöt sen minkä toisilta saat Sinisen taivaasi ja kynnetyt maat Turha miestä on silloin tulla ojentamaan Jos ei sillä oo ees selkärankaa Olen valmis kaatumaan ja kuolemaan kai Lipun alla, joka minut kehdossa nai Mutta minkä puolesta ja kuka taas sai Keriä oman elämäni lankaa Keskustelupalstoilla lauotaan Mitä sylki tuo suuhun Siellä katkeruus vie taas ihmisen Apinaksi puuhun Ja kun luolamies vihanpuuska**aan Ryömii ulos kolostaan Silloin järjen valo nauttii poissaolostaan Kerto Ei järkee aikoinaan kauhalla saatu Puhetta piisaa kyllä, mut missä on sen laatu Kaiken takana on kai ajatus pyhin: Hyvinvointivaltio, jossa ei voida hyvin