On tyly tämä piha, ei näy silmujakaan puissa. Ja vaikka on jo kevät pohjoisviima tuntuu luissa. Sen mukana kiroukseni raikaa vielä kauas. Nyt kuuntele se kerran sillä pian olen haudas. Sohvalla vain makailin ja kuorsasinkin öisin. Jos akka rupes motkottaa mietin joko löisin. Join pullon viinaa perjantaina, kaksi lauantaina ja krapula**a formuloita katoin sunnuntaina. No sitten akka perkele otti jonkun toisen. Minä pullon avasin ja perään heti join sen. Ja aikani kun ruikutin: "Kai toivoo meillä viel on?" akka meni hommaamaan lähestymiskiellon. Tuli vähän maisteltua. Turvauduin känniin. Katosin kiertoradalle mä monen viikon ränniin. Mietin että mitä enää teen elämällä. Olin kai jo kuollut mutta silti olin täällä. Mopo karkas käsistä, sekoilin täällä tuolla. Meni talot, autot kun viinaan koitin kuolla. Mut perkeleen hitaasti kossu tappaa miehen. Jäin kylille rimpuilemaan jonnekin puolitiehen. Lähibaarin pidetyin en ollut. Sanomista tuli siellä. Loput voitkin lukee Alibista. Selvittelin välejä kirveellä, halolla. Ja lisää sain selvitellä poliisitalolla. Nyt istun kiven sisässä ja mietiskelen näitä. Vituttaa raskaasti kun lasken tiilenpäitä. Ja olinko se muka minä joka seinään tuhri tuon lappeuden? En tehnyt mitään, olen ajan uhri. Kävi akka mahaa näyttämässä, toi ton kukkapuskan. Läksiäisiks jätti eropaperit ja tuskan. Kimppu kuihtuu pöydällä. Huomaan ettei täällä Jumalaa näy missään, piru istuu olkapäällä. Ei Jumalaa näy missään, piru kuiskii olkapäällä. Ei Jumalaa näy missään, piru nauraa olkapäällä.