Kuun ja auringon Välissä olento on Käärmeen kasvot ja Rippeet enkelin Sekö minusta Jäljellä enää on Missä olin ja Missä lentelin Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen Tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa Se hakee vertaistaan Ja pieni ihminen ristii kätensä Rukoillakseen Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa Ei sitä kukaan kuule ja Jos jostain joskus löytyy jumala Ei se lapsekseen, kuvakseen Minua tunnista Unohduksen Sylistä nousee Raudanharmaalle Taivaalle Lintujen parvet Kun tuuli levittää Tomua Yllemme Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä Pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä