Tyhjään pihaan katselet ikkunasta päivääsi vihaat vaikka on aamu vasta aamusta iltaan on liian pitkä matka tahtoisit luovuttaa pää käskee: jatka Mietin kuka olet mitä teet työksesi oletko kotiäiti ja onko miehesi juurtunut, mädäntynyt sohvaan kii samalla kun sinä katoat haaveisiin Kadonneet kiertävät kuuta karkuun ja huomista, sen tuomista suruista tai iloista eivät saa mitään Aurinko palaa, se valaa kaunista maatamme, ja saatamme huomata kuinka sen mullasta itää ei mitään! Tuon tuulipuvun alla on kauneus piilossa sitä ulkoilutat leikkipuistossa kerran viikossa tila-autolla kaupunkiin tahtoisit eksyä kauppakeskuksiin Samalla raivolla läpi vuorien samoilla lauseilla läpi vuosien näin elämä yrittää meitä lannistaa jos mikään muutu ei, me tänne katoamme