Kokonainen valtameri mahtuu pehmeälle ihollesi sen rantoja kaluan kuljen tahallani itseni eksyksiin on niin lämmintä olla täällä sädekehäsi hehkussa pehmeiden siipiesi suoja**a aamuauringon lantiolla Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun aamun kirkkaa**a valossa kun sinut viereeni saan et pääse pois ollenkaan et lennä enää milloinkaan valon rajalla, rajalla taivaan ja maan on kylmää, vesi jäätyy uomaansa siellä kadonnutta sydäntäsi etsit löydät yön joka päivää keinuttaa Yö keinuttaa! Silmäsi syvissä kuopissaan makaavat kivisiksi muuttuneina sydän eloton rinna**asi lepää kovaksi luutuneena imettäjän rintasi roikkuvat kuivuneina siipiesi riekaleet likaisilla lakanoilla Elämä lupasi liikaa kai, sait syliisi vain arjen etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa Ja minä lupasin liikaa kai, sait sydämeesi arven etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa