Kasvoi kerran kaunis lapsi Niin yleni ukon poika Kirmu kiivas ka**apäine Vesilahen vallasmiesi Nelivuosna nelisteli Paimenkoiral' kulleroitti Viisivuosna hevon päällä Uju yli kaakilan lahden Saapu kirmun kotomaille Miehenalum majasille Hunnun herra ristimiesi Kumartaja ristin kjesun Hunnun herra puhu paljo Luikutteli lorujansa Saarnojansa sepitteli Unkasi ukon omnia Sep'moli liikaa kirmuselle Vesilahen valtiaalle Suurel' sotipäällikölle Miekkajalle mahtavalle Kirmu viisas vallitsija Laitto säilöihin soturit Vangitsihe hunnun herran Kiinni köytti kiesun koion Kirmu näin sanoiski virkki Hunnun herralle huhuili "Jätä uskos llity meihim Mikäli mielit vielä elää!" Pelänny ei hunnun herra Vielä viipy vaitonaisna Kirmun puolesta rukoili Vaikka puuhun naulittaisi Sakaselän Naulinkaril' Hunnun herra unohettiin Miettinmähän tuumimahan Kuollako vai eikö kuolla Yöhyellä pimiällä Kirjokannel kuutamolla Tuli apu tovereilta Kiesun kuvan kumartajilta Hilja-neito kiesulainen Oli apu hunnun herran Lapsi kiinni lauta**ansa Saapu kovalle karille Helja-neito hiljaa hiipi Ohi kävi vartijoitten Vapautti hunnun herran Kerilahen salasaunaan Kiroeli kirmu plajo Kunnei nähny vihulaista Saaressansa satimessa Sakaselän naulinkaril' "Miksen korja kuolettanu Tappotyötta en tohtinu Henkeä vieny hunnun herralt Kuristanu kalantilaista?" Kiinni saatiin hunnun herra Jälleen jäihe satimehen Tällä kertaa ainaiseksi Iäks ikikuunaiseksi Hunnun herran käety lähti Kourat irtos' repimällä Torsot verta hyrskähteli Kiristivät kourantyngät Raual polttivat valtimot Siihen suistu hunnun herra Väsy vanhus vaivaamasta Kirmun töitä kauhisteltiin Teko pääty tarinoiksi Noissa maissa messäsissä Vesilahen veräjillä