Saapukoon yö taivas tummuvi sieluni syö huoleton huvi kasvoille lyö Mua maailman piiska Nähdä nyt voin aivan toisin kun tarpeeksi join melkein liikutun kaupunki noin välinpitämätön, kylmä Säälittävää keskinkertaisuutta ällöttävää keskinkertaisuutta vinkuu jokainen turpa täällä Ihmiset nää muka ystävät mua vityttää vitsit pistävät helskyykö pää yli-ihmisyyttä? Kärsiä sain teidän nauruanne armaani vain keimaileva lanne Donnerwetter Nein! Tarttuisinko partaveitseen? Säälittävää keskinkertaisuutta ällöttävää keskinkertaisuutta vinkuu jokainen turpa täällä En mä iloitse en sure en huokaa mutta metsän tummuus mulle tuokaa Ja samalla vähän ruokaa sekä jokapäiväinen hesari että minä raukka selviäisin täällä Pohjolan korpien öissä Ja uskollinen ystävä joka kuuliaisesti antaa tohvelit ja purkinavaajan