Jarkko Martikainen - Niin yksin? lyrics

Säveltäjä tahtoi säveltää ja laittaa lauseet niin Että lopputulos soisi kunniaa myös taivaisiin. Jos saisi laulun soimaan kuin otteen psalmista! Teki työtä kuusi vuotta. Tuli puolivalmista Ja kun siivillensä kohoili Muut laulut, hänen mateli Ja sävelkulku oli takaperoinen. Niin hän tunsi ettei itse ollut senkään vähän veroinen, Vain yksin… Oi, kuinka voi kukaan ollakaan niin yksinään… Vai oliko sittenkään? Kun rakkaus ei vain kantanut tai poistui toisin syin, Minä muutin omaan kolooni ja sinne käperryin. Siellä kaikuisa**a huoneessa levyjäni katselin. Mietin: tuossa ovat työni. Kaiken muunhan jo menetin. Ja niiden muovi tuntui kylmältä Eikä kansilehdet lämmitä, Vaikka pistin ne parvekkeella palamaan. Mutta eivät, pirut, tulta saaneet – savuttivat vaan Ja olin yksin. Oi, kuinka voi kukaan ollakaan niin yksinään? Kun Luoja loi tämän kaiken, se kävi kuudessa päivässä. Mutta miksi täytyi pitää niin kovaa kiirettä? Teki tomusta yhden ihmisen, toisen kylkiluustaan kai. Tuli karkeata jälkeä, mutta seuraa niistä sai! Sillä tiedä en, vaan epäilen Että muovaillessaan ihmisen Hän toimi itsekkäinkin pyrkimyksin. Olihan jo iät ajat ollut avaruudessaan niin pirun Yksin. Oi, kuinka voi kukaan ollakaan niin yksinään? Niin yksin… Vai oliko sittenkään?