Jarkko Martikainen - Halla-ahot lyrics

Hurja leijona vihaan vihki kaltaisensa Ja muut alisti. Miksei kukaan estänyt? Niin kylmettyivät päät ja pakastuivat Pohjolan säät. Ydintalvi on jo kuusi vuotta kestänyt… Leijona marssii Suomen nimeen, vieraita kuonoja vastaan. Ei siedä Kanarian lintua, ei kissaa Persiasta. Kun katsoo meihin päin, se katsoo saaliiseen tai renkiin. Ei pystykorvakaan hauku, koska tahtoo jäädä henkiin. On luonto laonnut, emot mahoja Ja vanhat viljamaat hyisiä halla-ahoja. Tuon rajan yli niiden syliin milloinkaan et mennä saa. Lippusiimojen sillä puolen hanget punertaa. Sinne kai jäi äitikulta, eksyi niiden käpäliin… Me juostaan pakoon siksi ettei sinulle käy niin. Ei saatu koottua lunnasrahoja. Jäi ta**uihimme vain hyisiä halla-ahoja. Täällä halla rehottaa, Vaan ei saa luovuttaa! Vaikka leijona paraateja piti jo, Vielä kerran nousee pelastava aurinko: Saa kaikki sydämet ja halla-ahot sulamaan. Niin valo valtaa maan Ja pimeys on polvillaan! Uskotaan… Leijona määrää: "toveri! Väärää eläinseuraa vältä." Siitä joukkonsa hulluuntuu. Tulos näyttää tältä. Sekametsä huokaa hiljaa, kahisee kuivuuttansa. Vailla valoa kituuttaa kuin karkotettu kansa. On nestehukka, latvat lahot. Ei ravinteita jaa hyiset halla-ahot. Täällä halla rehottaa Vaan ei saa luovuttaa. Päivä päivältä tasa-arvo lähenee Ja kun se viimein täällä on, niin viha vähenee, Saa kaikki sydämet ja halla-ahot sulamaan, Vaikket uskoisikaan. Vaikket uskoisikaan, Minä uskoa saan.