Jarkko Martikainen - Rakkaus lyrics

Kun joku on mielestään saanut kaiken Mitä elämä yhdelle voi opettaa Niin se jäljelle jättää vain kysymyksen Kuinka sen kunniakkaasti voi lopettaa ? Oli isäni harmaapää ikämies jo Oli toiveensa, haaveensa pois haalenneet Kun hän kysyi 'poikani, minua rakastatko? Jos rakastat niin tiedät kai mitä teet.' Vaikka hyvin sen tiesinkin niin kysyin 'mitä?' Ikäni kirosin vaikkei kiroilla saa Kun piti vanhimman pojan, jos pyydettiin sitä Elämään väsynyt isänsä kuristaa Ja muista neljäs käsky, viides käsyky Ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on Se rakkaus, mitä se on ? Kuolinvuodettaan ryhdyttiin koristamaan Ilmapalloin ja serpentiinien nauhavöin Äiti keittiössä puuhaili parhaitaan Minä huonosti nukuin ja huonosti söin Tuli toverit pulloineen 'otahan pois ! Parit rohkaisuryypyt ja sitten teet sen.' Minä mietin että jos se sitä vaan ois Kertaistumalta joisin korillisen Esi-isätkin haudoistaan huusivat niin 'tee nyt tahtonsa mukaan, tee kunnian työ' Minä pakkasin esi-isätkin ka**iin Sitten pakenin heti kun laskeutui yö Ja mietin neljäs käsky, viides käsky Ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on Se rakkaus, mitä se on ? Päiväkausia harhailin, en muista missä Kunnes kuulin tuon kaupungin pauhauksen Se kylpyjä otti valohelvetissä Minä näin sen valon ja arkaillut en Mietin : kun kaupunki on kylmä meiningiltään Moni sielu kai siinä niin paatunut on Ettei tappamistyökään kai tuntuisi miltään Jos sillä sais lihavaksi lompakon Ohikulkija neuvoi, pub verinen tsaari On juottola jossa hulluus heilimöi Minä etsin ja löysin tuon kurjimman baarin Jonka tisk**ä tappajat sydäntä söi Oli vieraita neljäs käsky, viides käsky Ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on Se rakkaus, mitä se on ? Tuli mies, kysyi 'sinä kai tilasit murhan ? Eipä muitakaan vieraita naamoja näy. No minne siis mennään ? ei jauheta turhaan' Sanoin 'kemiin' hän nauroi 'ja sehän vain käy' Hän varasti auton en tohtinut estää Kun vaati että tahtoo pirssin alle Ja sitten hän kysyi 'mistähän miehestä Minä perillä päästän ilmat pihalle ?' Niin näytin isäni rippikuvaa Jossa vielä on voimissaan poika nuori Ja kun katselin tappajaa liikuttuvaa Käsitin, oli kova vain ulkokuori Hän mietti näin neljäs käsky, viides käsky Ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on Se rakkaus, mitä se on ? Pian hän tunnusti ettei voisi tehdä sitä Vaikka palkallaan tilas lennon lontooseen Minä ymmärsin, sanoin 'ei sille voi mitään, Mutta ainakin minä nyt kotiini meen.' Niin me heitimme hyvästit hän otti hatkat Kotitalooni aurinko loistettaan loi Isä pihalla nauroi 'ei ha**ummat matkat Tuolla pojalla olleet kun autonkin toi.' Niin minä anteeksi pyysin, hän nauroi, ei syyttä Kyllä poika nyt isältään anteeksi saa. 'sinä tahdoit vain tavoittaa täydellisyyttä Mutta sinäkään et sitä voi tavoittaa.'