Jarkko Martikainen - Isäni elämä, teot ja kirjoitukset lyrics

Mun isä lepää alla maan Hautapaasi jo harmaanmusta Vaan lohtu lukee paadessa: Minun päälleni ei enää kusta Mun isä eli alla maan Eli haaveista, huokkio vainen Hän huusi tasa-arvoa Oli muutenkin moniongelmainen Hän kehtoni yllä kuiskaili "Älä ketään kumartele Jos kaadutkin, niin kaadu pois Mutta omilla ehdoilla, perkele!" Hän luokkakuvissaan on se Josta näkyviin kaistale otsaa jää Kun aina etualalle On ängennyt joku iso pää Vain arkoistoihin poliisi Nuo kasvot tarkoin piirreltiin Ja kellareissa kivitalon Häntäkin kerran kuunneltiin Viime jouluna putkan seinään Kaiversi: "Mikä on Kun kotiin aina viedä voi Vain tyhjän pahvilaatikon Äiti hoiti yötä myöden Oireilevaa lastaan Isän piti tehdä tuota Kovaa työtä valtiota vastaan Muuttiko sen Sitä epäilen Mutta jalanjäljissään Oman elämäni nään Ja vangin kuvastaan Kasvonpiirteeni mä saan Mustat autot isä vei Työleirille jonnekin pohjoiseen Sen opin, kuskit puhu ei Ei riisu kenkiään eteiseen Vaan vasta vuosia myöhemmin Otin yhteen laskemaan Että niiltä työmatkoilta Hyvin harvoin palataan Äiti hoiti yötä myöden Oireilevaa lastaan Isän piti tehdä tuota Kovaa työtä valtiota vastaan Muuttiko sen Sitä epäilen Mutta jalanjäljissään Oman elämäni nään Hänen jalanjäljissään Oman elämäni nään Ja vangin kuvastaan Kasvonpiirteeni mä saan Vangin kuvastaan Kasvonpiirteeni mä saan Vangin kuvastaan Kasvonpiirteeni mä saan