Kun rinnakkain on kauan käyty näin Saa kultaisen hääpäivän juhla Nyt tahdon jotain antaa suoraan syömmestäin En turhaan lahjaan penniäkään tuhlaa Vaan kuinka kerron kaiken rikkauden Ei riitä sanat, maalaan siis Kai säilyttää saan artistisen suoruuden Kun kankaalle kummatkin teilaan, ja veisaan hävystä viis? Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun, Ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin Selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin Erinomaisia ihmislapsia Laveeraan jonkun kurjan murjun Josta taas krapula**a herään Kun pitkä häntä persuksissani horjun Vain miinuslaahus jää tuon nilkin perään Niin hyppäät pöydällemme huutamaan Ja ladot lautasia lattiaan, Eikä saa suurta suuta kiinni kovinkaan Näin upeasti yhteen sovitaan Tuokaa höyheniä ja tervaa Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun, Ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin Selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin Erinomaisia ihmislapsia Niin usein olin sika Mutta tuskin mitään vikaa Jäi puuttumaan Sinustakaan noina vuosina Omahyväisyys ja itsekkyys Löi kättä kysymättä, Muuttivat sinuun, minuun Nyt voi hyvin nähdä sen Olin, olit ihminen Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun, Ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin Selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin