Ympärillä yötöntä ja ympärillä yötä ympärillä pylväitä marmorin makeaa Kauneuskin kerääntyy vain kauneuden myötä on vesi veden makuista vaan veri erilailla sakeaa Siel vaurauden kuusikuusikuusimetsä huojuu ja nousee rinnalle idyllin yltäkylläisyys Ja sairaudet pelon lailla toisahalla huokuu ei epävarmuuden tilalla tuoksu iäisyys Ei vaivaa puute, huoli Omat pitävät huolen omistaan Eikä enää vastapuoli tässä aja**a juhli voittoaan On syytä olettaa, on syytä yhteen vetää kun terve puna elämän kasvoilta katoaa Niin pyhäpäivän aamu viimein autereena herää ja kirkonkellot korkeuksista jakaa jokaiselle kutsuaan …silloin tiesin…silloin tiesin…silloin tiesin, mikä meidät erottaa Se on vesi jota pelkäät Se on vesi, joka vihkimalja**a kestää