Talven selkä käy jo kumaraa, maalis huhdiksi kallistuu Routainen ruotokin jo sulamaan, valoa vasten luhistuu Saapuu lumen jälkeen linnut etelän, kunnaille vehreyttä laulamaan ja viimein tuntuu että selätän hartiat huolten lattiaan Mut kuolen tai en on kaipuun määrä tasainen Oksain haaraan nousee pesät kottarain, vihreys torppaa suojaamaan vaan miks säilyy juonteet otsallain, ei käy hymy kuoppaa kaivamaan Kuolen tai en on kaipuun määrä tasainen