[K. Viikate] J?lleen on tullut aika todeta se tola Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa Joka kivikasan reen p??lle kantaa Ettei saavu ilo varkain Yst?vien kesken salaisuuden kauniin s?il?t??n Ja teot valon arat mattoon k??rit??n Ettei untuvikkojen siniset silm?t Kesken kaiken purskahtaisi Eik? ket??n edes h?vet?? Syksyn tullen karhunkankahalla seitikit kasvaa Niist? keitto mainen, maukas laitettaan Jotta loppuisi ainainen kitin? ja n?lk? Jotta loppuisi t?m? n?yryytetyn -n?yryytetyn osa