Vesa-Matti Loiri - Vanha mustalainen lyrics

Helma**a metsän Mustalaisvanhus viettävi päivänsä Köyhänä vaan Soittonsa muinoin riemulla kuultu Kaikilta jäänyt jo unholaan Taas kevät saapuu lintujen laulut Kertoo kuin jällehen nuortuvi maa Soittajan sielus' on tuska ja kaipuu Vaimolleen silloin hän lausutuks' saa Tänne mun viuluni tuokaa Kevät mun rinna**a soi Kaupunkiin tahdon ma käydä Tänne en jäädä voi Vielä mä tahtoisin koettaa Tunteeni tulkita nuo Soittoni kaikki on mulle Yksin se rauhan suo Kuolohonkin lohtua tuo Metsästä vanhus astui tielle Viulua kantaen kainalossaan Heikko on jalka, horjuen astuu Elpyvi tuoksusta kukkivan maan Kaupunkiin vihdoin vaivoin hän ehtii Rikkaitten linnat ne eessänsä on Soittaja vanha ja kuuluisa muinoin Joutuvi muistojen hurmiohon Anteeksi herrani, suokaa Kenties jo outo mä oon Paljon mä soitellut täällä Iltainne riemuks oon Vielä mä tahtoisin koettaa Tunteeni tulkita nuo Soittoni kaikki on mulle Yksin se rauhan suo Kuolohonkin lohtua luo Kaikki on vaiti Yksi vain huutaa: "Mustalaisukkoa tarvita ei! Näättepä herrat, kun minä hänelle kyytiä näytän Se lystiä, hei!" Vanhuksen poies huoneesta heittää Viittoen ilkkuen maantielle päin Soittaja kuolleensa vaimonsa löytää Yölle hän itkevi huolensa näin Ihmisten julmuus on suuri Hänet se kuolohon vei Viulunsa ainaaks on vaiti Konsaan se vaiu ei Varjohon metsikön tuonne Soittajan haudan loi Riemua soittonsa hälle Elämän ilta soi Riemua soi Kuolokin toi