En koskaan elänyt muualla Kuin pelon ulottuvuuksissa Sieluni vihittiin hiljaisten varjojen maa**a Jossa pohjaton lähde elättää tuhansia verisiä järviä Portaat tyhjyyteen ovat ainoa keino paeta Tässä ikuisessa kärsimyksen valtakunna**a Tämä on ainoa paikka, jonka muistan muinaisesta Olevaisuudestani Täällä ei ole kysymys enää elämästä ja kuolemasta Vaan kärsimykestä ja epätoivosta Täällä makaavat nimettömien ruumiit, sieluttomat kiirastulessa Joskus hyvyys heijaustui valosta, kunnes pimeys valtasi maan Ja siitti lapsensa ikuiseen vankeuteen