Yöt ja päivät vietin kävellen Pitkin outoa jatkumoa Joka näyttää nielevän Itseensä kaiken olleen Unohduksen syvään kaivoon Katoaa kuluneet päivät ja yöt Äänetön ääni toisten suulla Verhoili valheitaan totuuteen Pue yllesi köyhän ryysyt Ja matele maa**a Sinun silmäsi eivät nähdä saa Kätesi ovat sidotut Kun olet hurskas, ja heikko kuin kyyhky Minä murskaan sinut, kätteni työn Yöt ja päivät he elävät Tutussa unessa Josta eivät tahtoisi herätä Sen kauneuden rikkoo Yksi ainoa viisauden sana Mutta kuka on pystyvä kuulemaan?