vielä ole ei selvinnyt, miksi lapaseni roikkuu alla hihansuun lailla niiden hakaneulojen jotka kiinnittävät heijastimen viereen lapaluun jokin ajaa minut sängystä ylös vaikka täydenkuun aika mennyt on menojaan ja sydän hakkaa kuinka se jaksaa viedä sinne, missä aamu tekee tuloaan miksi seison selkä menosuuntaan elämäni liukuhihnalla ja kun katson sitä, mistä tulin niin muistelen usein pahalla mietin, mitä ilman jään mitä häpesin ja kenet petin miksen iloitse siitä, mitä sain miksi aina suren: tuonkin menetin vielä ole ei selvinnyt, miksi lapaseni roikkuu alla hihansuun lailla niiden hakaneulojen jotka kiinnittävät heijastimen viereen lapaluun mutta olen kyllin vanha lukemaan kuolinilmoitukset sarjakuvien sijaan aina en tiedä, mistä minä pidän mutta taatusti tiedän, mitä minä vihaan sinun täytyy tietää mitä vihata sinun täytyy tietää ketä totella