raatamalla minä rauhan tein viisaita sanojani pelkään nyt sillä kohtalo voi olla taipumaton minä ryntään hillitsemään ajurin ruoskaa kuitenkin lapseni nauru niin hauras on, kun kesäilla**a kuulen sen mutta raskas on taivas ja pilviä nään ryntään hillitsemään ajurin ruoskaa kuitenkin sen yhdellä iskulla ottaa voi, mikä sydämeen ilon ja riemun toi minä nostinko päätäni liikaakin minä ryntään hillitsemään ajurin ruoskaa kuitenkin en tahtoisi yöhön tarrautua kun onnesta kerran unta näin mutta kohtalo voi olla taipumaton minä ryntään hillitsemään ajurin ruoskaa kuitenkin kun aurinko tietäni lämmittää minä väreenä jäisenä tunnen sen tätä ansaitse en, ja se viedään pois enkä pysty hillitsemään ajurin ruoskaa kuitenkaan