Timo Pieni Huijaus - Tuulimylly lyrics

Kai se on pakko laittaa piste tälle jutulle. Vietiin se Dänin kaa eka pohjalle; sen jälkeen me vietiin se Asan kaa vuorille. Nyt se on kai näin, et kolmas kerta toden sanoo, Timo. Se oli kaunis nuori nainen, kaikki ulkosesti kunnos. Silti pienen tytön mentävä reikä oma**atunnossa. Isänsä kuoltua vain äitipuoli jäi tueks, ehjä perhe ja psyyke iltapäiväuneks. Masennus ja ahdistus puoles vuodes kuvaan, mielialalääkkeet sai taas rakastumaan. Sul on noi pillerit, vedä neki helttaan. Tee takapihastasi sirkusteltta. No lanttumaakari on elämäsi sankari. Sinne meni itsetunto, kohta selkärankaki. Ystäviltään salas omaan pilvilinnaan palas. Mietti vaan menneisyyttä, jota ei saa takas. Elämä niin rakas, on välillä niin raskasta. Missä auttava käsi, nostajasi pakas? Pieni tyttö ei käsitä millään, et sitä sanotaan elämäks, kun kaikki kuolee ympärillä. Ei kukaan luvannu, et tää ois helppoo, ei kukaan mua kanna, ei kanna. Oon luonnostani hullu ja voin kertoo, ei mua lääkkeet paranna, paranna. Oon laulanu tän pohjaan ja huutanu tän vuoriin, eikä tää tuuli enää myrskyksi ylly. Ei tainnu olla mulle tarkotettu tämä luoti, taistelussa minä vastaan tuulimylly. No sanotaan vaik Pekaks, kunnon lähiöelvis, duunistaki selvis jos muisti hakee twelvin. Julkisis matkusti ovel tärisevä aave, sälätön viikonloppu, kaukainen haave. Elämä rakas niin raskasta. Kiinalaisen lääketieteen mukaan viha on peräisin maksasta. Onks se yhteiskunnan vai ihmisen luonnossa, kun Pekan avunhuuto tuli Waltherin muodossa. Walther ampu ylisuojelusenkelin syliin. Sun pitää puhuu, onks sul kaikki hyvin? Ja syytön veri läpi lehdensivun roisku. Mä syytän mediaa, et tällänenki toistuu. Kauhukuvil mässäily antaa vaan ideoit. Alkosta kossuu, netist itsemurhavideoit. Mut pelkoa pelätään, siks mieluumin annan; tien elämään, kun vien elämän. Ei kukaan luvannu, et tää ois helppoo, ei kukaan mua kanna, ei kanna. Oon luonnostani hullu ja voin kertoo, ei mua lääkkeet paranna, paranna. Oon laulanu tän pohjaan ja huutanu tän vuoriin, eikä tää tuuli enää myrskyksi ylly. Ei tainnu olla mulle tarkotettu tämä luoti, taistelussa minä vastaan tuulimylly. No kuokka kädes kaalimaa**a seison alati vaik, puin sanat huntuun niin ite olin alasti. Paheisiin koukuttava stadimetropoli, harva edes tajus kuinka vakavaa se oli. Mut uskoin, että kestän kaiken minkä ite tuotin, ja mielenterveysongelmist tein suomiräpis muodin. Oisko tässä yhteys päihteisiin sittenkin? Muut osottaa yhteiskuntaa, mä osotan itteeni. Kautta likaisten varpaiden psyketranssien, kun nykyään kuljen ruuhkastadin läpi vaikka tanssien. Mielenlujuus, en lääkkeisiin kumarru, kun tässä oravanpyöräs ei toimi jarrut. Ja penkkiki spragaa, must tuntuu, että kaikki jotka halus taistella vastaan jo sopeutui tai skagaa. On ryhdyttävä talkoisiin, kun yksinäiset sanat putoilee suusta ja kuolee meidän jalkoihin. Ongelmat pitää ajois tajuta, toiset pitää tätä sosiaalip**nona, mä pidän apuna. Tää kaikki omist kokemuksist lähti. Jos et usko, oon sulle sosiaalip**notähti. Enkä voi sanoo etten mitään kadu, mielenterveysongelmat on yllättävän monelle viel tabu. Mut vahva ihminen näyttää myös huolen. Mieluumin toi pistää sua silmään ku suoneen. Ja uskon, et oon nykyään rehellisempi, ainaki itselleni, koska-a, tästäkin selviytyy, sitä on elämä; oon siitä esimerkki, ja vielä elävä. Ei kukaan luvannu, et tää ois helppoo, ei kukaan mua kanna, ei kanna. Oon luonnostani hullu ja voin kertoo, ei mua lääkkeet paranna, paranna. Oon laulanu tän pohjaan ja huutanu tän vuoriin, eikä tää tuuli enää myrskyksi ylly. Ei tainnu olla mulle tarkotettu tämä luoti, taistelussa minä vastaan tuulimylly.