Mä rakastuin tähän rehellisesti musiikkina, sillon ku Anthrax toi Public Enemyn mun himaan. Boom bäp, snaret ja kikit mun kallon läpi, kato äiti miten tässä kävi. Jo ennen ku Fintelligenssin uus aikakausi koitti, He-Man meni Mr. Finland kisaan ja voitti. Pointti oli räkistellä, aamusta iltaan. Mikään ei tulis muuttuu, ainkin tuntu siltä. Börstä oli Taaki, luodin perhe Tarvashilla. Yhteinen polte kaik**a, Juhanilla Milla. Silloin ku Funkiestki oli vielä Kekkosel, ja Fennian tuopit piti meiningin lepposen. Jalat hakkas maata, kädet reisiä tauotta. Pikku pikku pojast kasvo pikku pikku räkänokka. Unelmista totta, niska**a rasti. Juoppohullun päiväkirjan sivut tähän asti. Kynä sulavasti lipuu lipuu, kun kuulet tämän äänen *Prim!*, on aika kääntää sivuu. Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä. Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä. Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä. Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä. En aina ymmärrä, eikä onneks pidäkkään. Se riittää että räppää, pitää ihmiset ymmällää. Onks se pois sulta, jos mun levyt shippaa ghetto kultaa? Tai joku pyytää nimmarin kadulla? Mä nautin kaikest, tuplabasareista slovarii. Tee sä oma juttus ni mä teen omani. Saat kuulostaa tolta, mut muista et toi sunki musas on apinointii, mut eri rannikolta. Pyydän vaan ymmärrystä, ja toivon vaan ajatusta. Enkä vaadi mitään, tää angsti on kiinni susta. Ehkä tavoittelen tyhjän tyhjää toivetta. Ku kiitos ja anteeks varmaan ampu toinen toisensa. Takas takakonttiin, katukaupas Timo tutuksi. Tää on kiinni kutsumuksist, radiot on puskis. Mä luotan tähän, kautta kiven ja kannon. Järvisuomen uuninpangon, J.V. Snellmanin luurangon. Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä. Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä. Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä. Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä. Emsiit mua pelkää, koska mun tyylit loistaa niinku hopea ja kulta. Emsiit mua pelkää, koska mun tyylit loistaa niinku hopea ja kulta. Oon hiphop-lohikäärme, syljen tulta. En puhu vastaan, enkä puhu puolesta. Mut pajari on jenkkiräpin raha, mut Suomessa. Ihannointi on uskomatonta ja näin. Mitä syvemmälle sä pääset alas, katotaa ylöspäin. Persaukisuus on muodissa ja oon sitä itte. Vaikka pääsin ylös velkakuopast, ni mitä sitte? No mitä itte? Oma maailma kannettava. Muita muuttaa vuodet, Rähinää kuulemma raha. Suurin osa huhuista temmattu tuulesta. Nyt eletään kai 2000-luvun alkua uudestaan. Spaddu huulessa, tyhjä takahuoneen seinä. Oven takan leipä, keikkatarjouksiin ei löydy ei:tä. Teen mitä pitää, usein mitä haluun. Harvemmin mitä pyydetään, käskyjä en tajuu. Edelleen sydämellä, vaikka toiset väittää vielki. Ootko huomannu et ihmisil on eri mieli? Syyksi ei mainita mitään argumetointii. Tääl jaetaan kaikki vitsauksista pahoinvointiin. Krrr-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk-kläk. Kuka vittu nykypäivänä on enää räp? Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä. Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä. Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä. Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä.