[Verse 1: Joonaz] Mä oon tehny päätöksen, ei ketään Mä ja se puoli musta jota ei ne nää Se joka muiden silmiltä peitetään Se joka heitetään, mä huudan ei enää Mä en jaksa mun valtakuntaa Pään sisällä ikuinen talvi sataa jäätä ja lunta Taidan olla yksinäisten vuorten herra Niille kun kiipeen yksinäisyyteen välillä kerran Mä halun olla yksin, kukaan ei ymmärrä mua Voisin yksinäisillä vuorilla mökissä asua Kaikki ihmisistä uskoo maailman valheisiin Tuntuu et kaikki on kahlittuna valheen kahleisiin Mä en välitä, mitä ikinä sanot musta Varo ettet hypi liian korkeelle et kestä pudotusta Jos halut päästä irti paineesta ja surusta Unohda kaikki mitä kateelliset sanoo susta Koska en mä tarvi yhtäkään ihmistä Pärjään yksin mun vuorilla ikijäisillä Pidän kynsin ja hampain kiinni jokaisesta riimistä Mun kuningaskunna**a vuorilla yksinäisillä [Verse 2: Protagonisti] Ja taas valkenee Biitti on niin sairas et sun naama kalpenee Mitä sä muka tiedät yksinäisten vuorten herruudesta Perus mesta mut silti yksin näiden nuorten keskuudessa Entuudestaan jo tiesin et en tuu uudestaan Näille vuorille kiipeemään ilman varasuunnitelmaa Mun suuni servaa wäkit räppärit jos tuut mua testaa Ne mut näkee ja lähtee paikalta uupuneina Sil ne näkee et ne ei pärjää vuorten herroille Minne ikinä meen, mitä vaan ikinä teen, en mee tonne Missä kaikki räppärit vaan valehtelee träkeillään Mä ja Joonaz pysytään aitoina vaik et kuulis ääntäkään Noitten läpät on niin kuivia, kuivattuu maissia Tais koittaa spittaa liian monta lainia Aiheena vitsi, mut tää ei oo vitsikirja Vaik ois täyteen ladattu, akust loppuu silti virta