Ei enempää onnenhetkiä Ei sävyjä pimeässä Myötä auringon sammuvan liekin Yö alkaa meidän elämässä Vielä hetki ja kaikki on loppu Syvän jään pimeys mukanaan tois Ei kyyneleet surun lämpöä jaksa Se mikä eli on nyt kuoleva pois Mut on yksi joka jää Joka itkenyt ei auringon kuolemaa Eksynyt ei kevään lupauksiin häivähdyksen purppuraa Todistaa on saanut talvien synnyn Valkoiseksi nähnyt muuttuvan maan Marras nimenänsä pakkasta kylvänyt Voiton ottanut on sisarestaan Oi musta kuu yösi alkaa nyt voi Kun vaimenee ääni ajan juoksun kaikujen Vain tuli hiljalleen vaikeroi Liekki peittyy alle talven valon pimeyden Olen miettinyt sopivaa aikaa Kirjoittanut sanat jäähyväisten Se mikä minut ikinä luopumaan saikaan Tien näytti luokse parempien Ei enempää onnenhetkiä Ei sävyjä pimeässä Myötä auringon sammuvan liekin Yö alkaa meidän elämässä Kuulle mustalle kumarran Yömme ikuisen aloitan Haavoista henkeni luoksesi virtaa On aika juoksuni lopettaa Nyt Alas vajoan Kauas pinnasta karkaan Pohjan kutsuvan hiekkaan Huudan henkeni pois Oi musta kuu yösi alkaa nyt voi Kun vaimenee ääni ajan juoksun kaikujen Vain tuli hiljalleen vaikeroi Liekki peittyy alle talven valon pimeyden