Hiekkapihaa kirkolle käyn nuo neljä askelmaa vielä mun noustava on kyyneleitä silk**ä näin ja tiesin tänne jos jään aina oon onneton Pysähdyin, en voinut jatkaa heräsin, ja lähdin jo matkaan pakenin, jäi jäljet vain hiekkaan hunnun tään vaihdan sun suudelmaan takanain suljin portin piittaa en se väärin jos onkin Valtatietä kaupunkiin päin kun juoksen mielessäin nään silmäs hämmentyneet eilen vielä tiennyt mä en et voima rakkauden armahtaa voi murtuneet