Moonsorrow - Rauniolla lyrics

[ASKELMILLA] [esinaytos] [MAAILMALLE] Kuun viel? varttuessa kulki kuiskaus p??ll? veen kaukaa. Aallot levotonna l?iv?t vasten sateen pieksem?? rantaa. Kauan hiljaisia lienneet salot alla pohjoisen taivaan. Vain yksin?inen vire tuulen soi. Keih?s karhunkaatajan maa**a saaliin vierell? vartoi vaiti suurta laivaa saapuvaa. Ei kukaan tiennyt n?hd? sarastukseen ja p?iv? laski taas. Kuulkaa huuto korppien halki taivaiden, n?in saapuu tuho jumalten maailmaamme. On tullut se aika jolloin auringon py?r? veren vuodatuksesta katkeaa. Liput kauniit liehuen airut rantakiville astuu. He miekoin meit? tervehtiv?t, vapaudesta puhua saavat. Loimet vieraat yll?ns? puiseen ristiin veriveli tarttuu. H?n suden mahdin mielii taltuttaa. Keih?s karhunkaatajan vastaan k??rmekielt? nyt nousee ja iskee l?pi kurjan syd?men. Vaan eiv?t sankarit en?? nouse raunioille ja laulumme tuuli vie. Kuulkaa suru metsien halki aikojen, on pyh?t kivet kaadettu ja kansa voipunut. Valtaa kuoleman sylist? uhmaa ter?s v?lkkyen. Tuoni k?siss? jumalten, maine miehen ikuinen. Jo syttyv?t nuo soihdut, ne ruumiit k?rvent?v?t ja syytt?mien sielut tuomitaan. Kuinka riist?v?t he jumalat nyt vierelt?mme, vaikenevat tuhannet edess? murhaajan. Kirveenkuva rinnalla karhun lailla taistellen, Ukon voima syd?mess? viel? kaatuu viimeinen. [RAUNIOILLA] [loppunaytos] [English translation:] [AT THE RUINS] [AT THE FOOTSTEPS] [prologue] [TO THE WORLD] Under the growing moon there drifted a whisper with a distant stream. Waves beating restlessly the tired rain-lashed shore. For long the wilds under the northern sky silent may have been. Resounded only with a breath of wind. The spear of a bear-hunter lay on the ground by its prey. Awaiting the arrival of a craft. Yet no one foresaw the dawning and thus set another day. Hearken to the ravens' cry across all heavens. Behold as the gods of our world fall. It is time for the wheel of the sun to break by the flow of blood. Under such fair colours the harbringer steps ashore. By a sword his companions salute us, yet of freedom they may speak. Dressed in strangest garment claimed kindred grasps a wooden cross. What strength in wolves he wishes to tame. The spear of a bear-hunter now risen against the serpent's tongue. Striking through the vile heart. Yet no hero shall rise on the ruins and our song may drift with the wind. Hear the sorrow of the woods across all known times. Sacred stones are overturned and the folk so weary. Steel agleam defies sway on the lap of d**h. Demise in the hands of gods, a worthy name forever spoken. And lo! the torches lit scorching carnage, condemning all the guiltless souls. How dare they bereave us our gods, now thousands fall silent at murder. Sign of the hammer on a warrior's chest he battles like a bear. With strength of Ukko deep in his heart the last man now may fall. [AT THE RUINS] [epilogue]