Marja Mattlar - Mahdollinen mahdoton lyrics

Mitä kuuluu, niinpä niin, on siitä aikaa kun tavattiin, taisi olla loppupuolta elokuun. Eihän aikaa paljon jää, kun toimeen tulla yrittää, tehdä työnsä, vielä jaksaa muutakin. Kuitenkin aina joskus pysähdyn, aivan kuin paikalleni jähmetyn, tunnen taas sen orpouden, oudon erillisyyden, jonka tiedän sinunkin tuntevan. Kun ensi kerran kohdattiin, me samaa nälkää podettiin, vaikka tienneet sitä emme kumpikaan. Tutut lauseet kuluneet, sanat aikaa hiipuneet saivat illan lämpöisenä hehkumaan. Ja kohtaan arimpaan sinä ylsit koskemaan. Vanhat sielun ikävät sinä myöskin ymmärrät, sinussa sain uuden kodin maailmaan. Ei tämä kaada maailmaa, ei tästä synny legendaa, eihän kukaan tätä ehkä huomaakaan. Ei tätä täydy todistaa, ei ihmisille julistaa eikä toinen toisillensa vakuuttaa. Mutta aina uudelleen saman huomion taas teen: kun eron jälkeen kohdataan ja yksinäisyys jaetaan, hetken aikaa olen vähän enemmän. Kumpikin sen aavistaa, jos uskaltaa vain tunnustaa, toistuessaan kaikki jäähtyy, haalistuu. Jos tavoittelee kestävää, unohdus on tärkeää, vasta silloin puhdistuu ja uudistuu. Ei etsi hetken autuuttaan meistä enää kumpikaan, siispä luovun tästä näin ja jatkan yksin eteenpäin ja mahdoton hetken mahdollinen on.