Olen hiekkaa järven rannalla, sinä rakennat minusta linnan. Olen kaunis ja kutsuvan näköinen, minuun sivelet sileän pinnan. Olen pisara kirkkaa**a vedessä, jota ammennat varovasti. Sinä siemailet minua janoosi, ja minä riitän aamuun asti. Sinä maalaat minusta taivaanrannalle naisen näköisen kuvan. Siihen lisäilet uusia piirteitä aina kun annan luvan. Vanhat arpeni peittyvät väreihin, joita pelkäsin tähän asti, mutta varma ja rohkea kätesi osaa liikkua taitavasti. Olen kukkana rantaniityllä, saa minut käydä poimima**a. Olen mettä suloista, houkuttavaa sinikellossa suurimma**a. Olen auringon yhtenä säteenä ja minä häikäisen sinua vähän. Olen tuoksua tuttua, haikeaa ja minä pysäytän ajan tähän. Sinä maalaat minusta taivaanrannalle naisen näköisen kuvan. Siihen lisäilet uusia piirteitä aina kun annan luvan. Vanhat arpeni peittyvät väreihin, joita pelkäsin tähän asti, mutta varma ja rohkea kätesi osaa liikkua taitavasti. Minä mallina seison riemuiten taivaanrannan maalarille, kunhan taulusi muistat lahjoittaa vähän hullulle kulkurille. Minä muistona säilytän kuvaani ja sitä katselen joskus silloin, kun laskeva aurinko värittää taivaanrantaa kesäilloin.